perjantai 11. maaliskuuta 2016

Disneyland Pariisi - Matkaraportti 2/4

Toinen päiväni Disneylandissa alkoi heti mielenkiintoisesti, kun aamupalalla piti väistellä ympäriinsä juoksevia lapsia ja samalla yrittää metsästää vapaata pöytää. Hotellin aamupala oli buffet tyylinen ja tarjolla oli croisantteja (tavallisia ja suklaatäytteisiä), leipää ja leivän päällisiä, muroja ja kahvia sekä teetä. Varmasti jossain oli mehuakin, koska sitä monella lapsella näin ja voi olla että tarjolla oli muutakin, mutta koska en ole aamupalaihminen keskityin lähinnä kahvitarjoiluun.

Hotelliin kirjautuessa saa aamiaiskupongit, joihin on merkitty aika jolloin aamupalalle saa mennä. Kyllä sisään pääsee myös oman ajan ulkopuolella, mutta silloin saattaa joutua odottamaan, etenkin jos yrittää klo 8 - 9 aikaan päästä sisään. Minulle sattui tälle ensimmäiselle aamulle juurikin tuo 8 - 9 aika, joka oli selvästi ruuhkaisin. Santa Fe ja ymmärtääkseni myös Cheyenne hotelleissa aamiaisella otetaan itse ruoka linjastosta ja etsitään vapaa pöytä, joka aiheuttaa ruuhkaisina aikoina pientä kaaosta.

Aamupalasta selvittyäni kävin kurkistamassa millainen jono puiston bussille oli. Totesin sen olevan sen verran pitkä, että hännillä olevat eivät välttämättä seuraavaan bussiin mahtuisi, joten lähdin jälleen kävellen kohti puistoa.

Puistolle päästyäni ensimmäinen pysähdykseni oli heti sisääntulon luona oleva "City Hall", joka toimii info-pisteenä. City Hallin kautta voi tehdä esimerkiksi ravintolavarauksia tai osallistua järjestetyille kiertokävelyille, jotka maksoivat muistaakseni 25€/henkilö. Mutta mikä parasta sieltä saa myös syntymäpäivä-tarran, joka kertoo puiston henkilökunnalle että juhlistat merkkipäivääsi. :)




City Hallin ovella kohtasin ensimmäisen cast memberin (niin kuin Disneylandin työntekijöitä kutsutaan), joka tiedusteli mitä asiaa minulla oli ja josko hän voisi auttaa. Kerroin herralle että on syntymäpäiväni ja olin kuullut että jos pyydän kauniisti voisin saada tarran. Vastauksena oli että ei tarvitse edes pyytää kauniisti, vaan jos odotan pienen hetken pääsen sisään ja toinen virkailija antaa minulle tarran. Koska kaikki sisällä olevat työntekijät olivat sillä hetkellä kiireisiä, odottelin ulkona tämän CM:n kanssa, joka moneen kertaan toivotti minulle hyvää syntymäpäivää ja että nauttisin päivästäni puistossa.

Kun sitten sisällä oleva työntekijä vapautui, saatoi tämä ovella ollut CM minut sisään ja suureen ääneen kertoi että on syntymäpäiväni ja minun tuli saada tarra, koska olin pyytänyt kauniisti. :D Laura niminen virkailija yhtyi ylistykseen ja nyökytteli, että ehdottomasti pitää antaa tarra ja olisi vielä luvassa pieni yllätyskin. Sain tarran takkiini, josta se näkyisi kaikille, ja sen jälkeen Laura nosti puhelimen esiin jostain tiskin takaa. Hän ojensi luurin minulle ja kertoi että joku haluaisi puhua kanssani. Ja oi voi kyllä aikuisenkin sydän suli, kun puhelimesta kuului Mikki Hiiren ääni! Hän sieltä englanniksi toivotteli oikein hyvää syntymäpäivää ja mahtavaa päivää puistossa. Kyseessä oli toki vain nauhoitus joka puhelimesta kuului, mutta kyllä se silti hymyilytti.




City Hallilta suuntasin sitten Main Streetin puotiin, josta ostin itselleni Minni-korvat (13,99€), kirjan (9,99€) ja kynän (3,99€) allekirjoituksia varten (koska päätin että otan tästä puistoilustani kaiken irti) sekä tripadvisorissa kehutun PhotoPass+ kortin.

PhotoPass+ oli kallein ostokseni koko reissusta (49,99€), mutta ehdottomasti hankkimisen arvoinen. Kortti toimii yhdessä PhotoPass+ appsin kanssa, jonne korttiin rekisteröidyt kuvat siirtyvät. Kortti toimii laitteissa, joissa otetaan kuva sekä hahmotapaamisissa, joissa on PP+ kuvaaja paikalla. Kortti vain annetaan kuvaajalle tai laitteen kuvapuodin työntekijälle, joka lukee kortin viivakoodin ja tadaa! Kuvasi siirtyy PP+ tilillesi ja pystyt katselemaan niitä joko puhelimen appsin kautta tai PP+:n nettisivuilta, josta saat myös ladattua korkealaatuiset digitiedostot kuvista. Suosittelen lämpimästi, etenkin jos aikoo käydä hahmoja tapaamassa, itse sain aivan mahtavia kuvia ja laitekuvatkin ovat hauskoja muistoja, joita ei ilman PP+korttia olisi tullut hankittua.

Ostosreissuni jälkeen järjestelin tavarani laukkuuni ja tietysti laitoin Minni-korvat heti päähän. Koska sää oli paljon parempi kuin edellispäivänä vietin pienen hetken linnaa ja sen ympäristöä kuvaillen, ennen kuin sitten suuntasin Fantasylandiin.

Kävin jälleen pyörähtämässä karusellissa ja tietysti ulkoringin hevosen kyytiin oli taas päästävä. Ulkoringistä on parhaat näkymät, mutta lisäksi hevost ovat korkeampia ja liikkuvat ylös ja alas karusellin pyöriessä. En ole varma sisäringissä olevista hevosista, kun en niin tarkkaan katsonut, mutta kai nekin liikkuvat. Ajelu kestää vain muutaman kierroksen, mikä on harmi, mutta on tietysti ymmärrettävää että jonoa ei haluta kerätä.

Karusellin jälkeen suuntasin Adventurelandiin ja Pirates of the Caribbean laitteen kyytiin, koska halusin päästä testaamaan miten PP+ oikein toimi. Myyjätär oli toki yrittänyt selittää miten kortti toimii, mutta hän sanoi että he lähinnä myyvät kortteja ja toisessa myymälässä osattaisiin kertoa tarkemmin miten ne toimivat. Olin kuitenkin tehnyt aika perusteellisen taustatyön kortti koskien, joten olin jo aika hyvin perillä kortin toimintatavasta.

Merirosvo seikkailuun pääsi jälleen vain jonotusalueen läpi kävelemällä. Tällä kertaa en kuitenkaan saanut koko penkkiriviä itselleni vaan viereeni istui pariskunta, joten päädyin istumaan veneen vasempaan laitaan, jossa on vaara saada roiskeita niskaan. Kyyti oli jälleen mukavaa, mutta edelleen laitten pimeys häiritsi. Minusta olisi ollut mukava tarkastella kaikkia yksityiskohtia jotka nyt jäivät pimeyden peittoon.

Vaikka laitteessa istutaan veneissä, jotka lipuvat vettä pitkin, ei kyseessä ole mikään vesilaite. Varsinaista kastumisvaaraa ei siis ole, mutta eturivissä ja laidoissa istuvilla on vaara saada roiskeita niskaansa muutamassa kohdassa. Itse satuin juuri sellaiseen kohtaan että muutama tykinkuula pamahti ihan vieressäni ja roiskaisi vettä päälleni. Lisäksi loppupuolella oleva isompi pudotus aiheutti sen verran roiskeita, että sain siinäkin hieman vettä niskaani.

Kyydin loputtua suuntasin kuvakioskin luokse. Laitteilla, joissa otetaan kuva, on ulkoskäynnin luona seinä jossa kuvamonitorit ovat. Odottelin hetken että kuvani ilmestyisi näytölle, koska jokaisella kuvalla on oma koodinsa (neljä numeroa), joka tulee kertoa kuvakioskin työntekijälle, jotta hän saa ladattua kuvan. Annoin koodin kioskin työntekijälle ja näytin PP+ korttini, näin näppärästi sain ensimmäisen kuvani talteen. :)

Kävelin hetken ympäri Adventurelandia, mutta suuntasin sitten takaisin Fantasylandin puolelle. Kävin pyörimässä Hullun Hatuntekijän teekupeissa sillä aikaa, kun odottelin että kuka Ihmemaan hahmoista olisi tulossa meet and greet pisteelle. Teekupeissa oli hauska pyöriä, vaikka en kauaa malttanutkaan pyörittää omaa kuppiani.

Pyörimisen jälkeen kävin jälleen kurkkaamassa joko joku Ihmemaan hahmoista olisi paikalla. Hertta Kuningatar oli siellä määrämässä kauloja katkottavaksi (käsiliikkeestä päätellen), joten käänsin askeleeni toiseen suuntaan.




Päädyin sitten Storybook veneiden kyytiin. Laitetta oli lastaamassa cast member, joka bongasi syntymäpäivä-tarrani ja lauloi minulle "Happy Birthday" sillä aikaa kun odottelin pääsyä veneeseen. Huippua! :)

Storybook eli Le Pays des Contes Fées on rauhallinen ajelu, jossa veneet lipuvat pitkin jokea, jonka molemmilla puolilla on pieniä pienoismalleja Disneyn tarinoista. Itse pidän kovasti tästä laitteesta ja sen ihanasta tunnelmasta. Pienoismallit ovat todella suloisia ja niissä on hauskoja yksityiskohtia, joita löytää aina lisää.

Veneilyn jälkeen mietin hetken meneväni Cassy Jr. junan kyytiin, sillä se sijaitsee ihan Storybook veneiden vieressä, mutta koska muistikuvani mukaan kyyti ei ollut kummoinen päätin jättää sen tällä kertaa väliin. Sen sijan suuntasin Liisan labyrintin luo.




Labyrintti on hauska perinteinen pensaslabyrintti, jonka syövereissä asuvat Ihmemaan otukset. En onneksi onnistunut eksymään, vaikka tällä kertaa ei ollut jonoa jota seurata. Labyrintin uumenissa ei ollut montaakaan seikkailijaa, mutta ilmeisesti kaikki olivat pakkautuneet Hertta Kuningataren linnaan, koska sinne oli jonoa.

Matelin jonon mukana, koska halusin kivuta linnan huipulle, josta on mahtava näköala Fantasylandiin. Harmi vain aurinko sattui paistamaan juuri vasten, joten kunnollista kuvaa en saanut maisemasta napattua. Ajattelin kuitenkin, että minulla olisi aikaa kivuta linnaan vielä uudestaankin, jos kuvan sieltä haluaisin.

Löydettyä tieni ulos labyrintin sokkeloista päädyin kävelemään It's a Small World laitteen luo. Jonoa näytti olevan jonkin verran, mutta jonotusajaksi oli ilmoitettu vain 5min, joten päätin käydä testaamassa jääkö kappale tosiaan loppupäiväksi päähän soimaan.




Ymmärrän kyllä että jotkut suorastaan vihaavat Small World laitetta ja siinä soivaa musiikkia, mutta minusta se oli söpö. Nuket olivat hauskoja ja koko ajelu on niin värikäs ja pirteä, että ei voinut olla hymyilemättä ja hyräilemättä mukana. Minun onnekseni kappale ei edes jäänyt päähän soimaan, mutta ehkä se johtui siitä että keskityin ihailemaan nukkeja enkä niinkään kuunnellut kappaletta.

...Vaikka saatoin ehkä hyräillä "It's a small world after all" kohtaa kävellessäni Discoverylandiin. Buzz Lightyear Laser Blastiin oli 10min jono, kun olin kävelemässä sen ohi, joten päätin käydä testaamassa minkälainen laite se oli. Bonuksena ajattelin että saisin siitä toisen kuvan photopassiini.

Jonotusaika oli hieman alakanttiin arvoitu ja matelin hitaasti etenevän jonon mukana noin 20min ennen kuin pääsin itse laitteeseen. Jälleen kerran mietin miten kamalaa jonottaminen olisi kesän pahimpana ruuhka-aikana, sillä jonotusalue on piiiiiitkä. Onneksi sisätiloissa on hieman katseltavaa ja onpa Buzz itsekin siellä selostamassa ranskaksi ja englanniksi mistä tässä missiossa on kyse.

Kun sitten vihdoin pääsin kyytiin niin tykästyin kyllä heti. Laitteen idea on että Zurg kätyreineen on kaapannut avaruusrangereiden patterit ja ne pitäisi tietysti saada takaisin. Sillä aikaa kun Buzz tiimeineen yrittää pelastaa patterit tulee vieraiden hoidella Zurg ja tämän robotit pois päiviltä, joka tapahtuu laserpyssyillä ampumalla. Vaunun edetessä tulee siis osua mahdollisimman moneen eteen tulevaan maalitauluun ja täytyy sanoa että se oli yllättävän haastavaa, kun koskaan ei oikein tiennyt mikä niistä maalitaulua lähenevistä punaisista pisteistä oli se oman pyssyn säde.

Ensimmäinen missioni päättyi säälittävästi tasolle 2, mutta sehän tarkoitti vain että seuraavalla kerralla olisi helppo parantaa. Kävin taas nappaamassa kuvan talteen PP+lle ja huomasin oivallisen vinkin kuvamonitorien luona, jossa ihmiset yrittivät saada omasta kuvastaan kuvan kännykäänsä. Nappasin itsekin kuvastani kuvan, mutta lähinnä sen takia että saisin kuvan koodin ylös. Näin ei tarvitsisi stressata muistiko koodin oikein vaan sen voisi omalla vuorollaan tarkastaa puhelimesta.

Kävelin jonkin aikaa ympäri Discoverylandia ja kävin kuvaamassa Wall-E ja Eve patsaan. Patsasta kuvaillessani huomasin pienen ihmiskertymän Star Tourin luona ja päätin käydä kurkkaamassa mitä siellä tapahtui.

Stitch oli siellä tapaamassa vieraita! Eikä paikalla ollut kuin kourallinen vieraita ottamassa kuvia. Stitchilla oli myös kaksi cast memberia mukanaan, joten kysyin josko toinen heistä voisi ottaa minusta kuvan Stitchin kanssa. En edes tajunnut kaivaa kirjaa ja kynää esiin allekirjoitusta varten, mutta toisaalta olin enemmän fiiliksissä siitä että sain Stitchilta halauksen ja pusunkin vielä! (josta ei valitettavasti tullut kuvaa, mutta eiköhän se muisto pysy mielessä ilmankin.)




 Discoverylandissa ollessani ajattelin käydä testaamassa Space Mountainin, mutta se olikin epäkunnossa. Pohdin hetken menisinkö käymään Autopiassa tai Nautiluksessa, mutta jostain syystä kumpikaan ei kiinnostanut sillä hetkellä.

Päätin sitten kävellä puiston toiselle puolelle Frontierlandiin, jossa en ollut vielä kunnolla käynnyt kävelemässä. Kiertelin jonkin aikaa, kunnes suuntasin horisontissa näkyvän Phantom Manorin luo. Minulla oli aikamoiset ennakko-odotukset tästä laitteesta, koska niin moni on sitä kehunut ja hehkuttanut suosikikseen.

En ole mikään kauhu/kummitusjuna fani ja rehellesti sanottuna inhoan esimerkiksi Linnanmäen kummitusjunaa, mutta ajattelin että kyllä tämä Disneyn kummituskartano täytyisi kokea. Ulkopuolelta kartano on ainakin todella vaikuttavan näköinen ja jonotusaluekin kulkee teemaan sopivan puutarhan läpi. Phantom Manoriin taisi muuten olla yksi pisimmistä jonoista, joissa Disneylandin puolella seisoskelin.

Kartano teki sisäpuoleltakin vaikutuksen eikä ollut minun silmissä lainkaan pelottava. Enemmän tuli mieleen goottilaisuus ja sellainen salaperäinen tunnelma kuin kauhu, vaikka luurankoja ja aaveita kartanon sisällä olikin. Jälleen kerran kaikki ne mahtavat yksityiskohdat tekivät minuun vaikutuksen etenkin tanssisalissa valssaavat aaveet. Olisi mielenkiintoista päästä näkemään joku "behind the scene" siitä miten kartano ja sen asukit on toteutettu. Ainoa harmitus oli, että kartanon tarina kerrottiin vain ranskaksi, joten se jäi minulle mysteeriksi.




Kartanolta poistuessani huomasin että Frontierlandissa oli Prinsessa Tianan meet and greet paviljonki. Sillä hetkellä kukaan ei ollut paikalla, mutta ulkona oli jo pieni jono ja aikataulun vilkaisu kertoi, että päivän viimeinen tapaaminen alkaisi puolen tunnin kuluttua.

En jaksanut jäädä jonottelemaan vaan päätin etsiä jotakin syötävää, päivä kun oli jo iltapäivän puolella. Päädyin Main Streetin kulmassa olevaan Casyen Corneriin, josta saa hotdogeja ja ranskalaisia. Jonoa ravintolaan ei ollut lainkaan, vaikka sisällä olevat pöydät olivat aivan täynnä. Ravintolasta pääsee kätevästi kuitenkin Main Streetin reunassa kulkevaan Liberty Arcadaan, joka on katettu kävelykatu, ja sieltä löytyi vapaita pöytiä. Ulkonakin olisi ollut vapaata, mutta siellä näytti myös olevan parvi lokkeja odottamassa helppoa lounasta.

Syötyäni päätin käydä vielä pistäytymässä Frontierlandissa, koska olin unohtanut katsoa oliko Phantom Manorilla omaa matkamuistomyymälää. Ei ollut. Tai minä en ainakaan sitä löytänyt, jos sellainen on, mutta kävelessäni kartanolle huomasin Tianan ja Naveenin paviljongissaan. Koska jono ei näyttänyt ihan kamalalta ajattelin, että miksipä en jonottaisi.

Vain hetki sen jälkeen kun olin jonoon päässyt ja muutaman minuutin odottanut tuli jonoa vahtinut cast member kertomaan meille jonon hännillä oleville, että Tiana ja Naveen lähtisivät puolentunnin kuluttua ja oli mahdollista, että me emme ehtisi heitä tänään nähdä. Muutama jonottaja kysyi kuinka moni vielä ehtisi heidät nähdä, että kannattaisiko jonoon jäädä vai ei. Cast member vähän ympäripyöreästi antoi ymmärtää, että luultavasti emme ehtisi.

Moni päätti lähteä ja onnekseni myös edestäni lähti muutama perhe, sillä lopulta minä olin viimeinen joka päästi Tianaa ja Naveenia tapaamaan. Jos en olisi jonotellessani piirtänyt Tianan kuvaa nimmarikirjaani olisin luultavasti antanut takanani olleen perheen mennä sijastani. Nyt kuitenkin päätin olla itsekäs, koska halusin saada Tianan nimmarin kuvan viereen.

Tiana ja Naveen olivat molemmat aivan mahtavia! Juttelimme jonkin aikaa ja Tiana oli ihan innoissaan piiroksestani. :) Naveen myös huomasi synttäri-tarrani ja kyseli kovasti miten päiväni oli sujunut ja olinko jo saanut kakkua syödäkseni. Kun kerroin etten ollut vielä ehtinyt, hän alkoi kehua Tianan kokkailuja ja kertoi että Tiana leipoo maailman parhaat kakut, joten minun pitäisi ehdottomasti seuraavalla kerralla kertoa ajoissa tulostani ja Tiana voisi sitten leipoa minulle kakun.

Tianalla ja Naveenilla oli mukanaan PP+ kuvaaja, joten pääsin myös ensimmäisen kerran käyttämään korttiani hahmotapaamisessa. Olin myös antanut oman kamerani cast memberille, joka räpsi minulle hurjan määrän mahtavia kuvia juttutuokiostamme.

Hyvästien jälkeen jäin oitis selaamaan kamerani kuvia hymy huulilla (verkkoon pääsin vain hotellilla, joten PP+:n kuvia en pystynyt puistossa katsomaan). Olin ihan yllättynyt miten innoissani olin ja kuinka hauskaa tapaamisessa oli ollut. Ennen lomaani olin vähän miettinyt, että innostunko näistä hahmotapaamisista koska olen ujo ja etenkin englanniksi puhuminen jännittää. Mutta ainakin Naveen ja Tiana olivat niin mukavia, että en edes huomannut jännittää tai miettiä äännänkö sanat ihan oikein vai en. Innoissani lähdinkin oitis Prinsessa Paviljongin suuntaan.




Prinsessa Paviljonki sijaitsee Fantasylandissa, It's a Small Worldin vasemmalla puolella. Välillä tavattavissa on useampi prinsessa, mutta nyt Auroora oli ainoa prinsessa, joka oli tavattavissa. Jonotusajaksi oli ilmoitettu 45min, mutta taisin jonotella puolisen tuntia ja sekin hujahti ohitse jonotusalueen koristeita ihaillessa.

Auroorakin oli oikein mukava ja jutteli kanssani niitä näitä jonkin aikaa. Auroora myös opetti minulle prinsessa poseerauksen, eli toinen jalka ja käsi ojennettuna. Lopuksi hän vielä signeerasi kirjani ja toivotti oikein ihanaa syntymäpäivää. Enkä tiedä mikä siinä oli mutta joka kerta kun joku hahmo toivotti hyvää syntymäpäivää tunsin itseni ihan 7-vuotiaaksi. :')

Paviljongista poistuttuani kohtasin pienen shokin, ulkona tuli lunta! Vain puolituntia aikaisemmin oli ollut kaunis puolipilvinen kevät ja yhtäkkiä näyttikin siltä että oli talvi. Hetken aikaa ihmettelin äkillistä sään muutosta Small Worldin katoksen alta kunnes päätin lähteä taas linnaa kuvaamaan. Enhän vielä ollut saanut siitä kuvia lumisateessa!

Kun lumipyry ei näyttänyt hellittävän, päätin suunnata Mikin meet and greet talolle. Mikin luo jonotusaika oli ollut koko päivän reilut puolituntia, joten ajattelin että siellä saisin ainakin oltua sisätiloissa. Odotin että muutkin olisivat ajatelleet näin, mutta ilmeisesti eivät sillä jonotusaika oli edelleen 30min ja sekin kului mukavasti piirrettyjä katsellessa.


Mikin talosta olin ehtinyt napata kuvan jo päivällä ennen kuin lumisade iski :')

Mikki oli ihana! Ensin sain tietysti ison halauksen ja sitten Mikki huomasi että on syntymäpäiväni, jota juhlistimme tanssimalla. Lopuksi sain vielä suukon, jonka jälkeen Mikki näytti että minun pitäisi antaa pusu hänellekin.

Mikillä oli luonaan PP+ kuvaaja, joka otti aivan mahtavia kuvia minulle sekä hänen että minun kamerallani. Minkäänlaista kiirettä ei tuntunut tapaamisella olevan, vaikka tiesin että sermin toisella puolella oli pitkä jono odottamassa omaa vuoroaan.

Lähdin Mikin luota iloisin mielin ja mikä parasta aurinkokin oli päättänyt tulla taas esiin ja lumisade loppunut. Kello oli sen verran että päivän paraatiin ei olisi kauaa, mutta ehdin silti käydä toisen kerran Buzzin Laser Blastissa, josta oli kovaa vauhtia tulossa suosikkini.

Katselin päivän paraatin taas Fantasylandin puolelta, koska siellä oli selkästi vähemmän väkeä kuin Main Streetillä tai linnan edessä. Ihan yhtä mahtava paraati oli tälläkin kertaa ja monet hahmot vilkuttivat ja lähettivät lentosuukkoja. Tiku etenkin osoitteli minua ja lähetti suukkoja eli hän luultavasti huomasi ison sinisen tarran takkini rintamuksessa. :)

Paraatin jälkeen suuntasin takaisin Discoverylandiin ja päätin käydä katsomassa joko Space Mountain olisi toiminnassa ja olihan se. Jonoa ei ollut laisinkaan vaan jälleen riitti, että käveli monta metriä pitkän jonotusalueen läpi ja heti pääsi kyytiin.

Laiturilla seissyt cast member ohjeisti minua laittamaan laukkuni jalkoihini ja varmistamaan että se oli kiinni. Hieman alkoi jännittää että millaisesta kyydistä tässä nyt oikein oli kyse, vaikka toki sen verran tiesin että jonkinlainen vuoristorata tämä oli.

Aikamoisen hurjaa menoa olikin sitten tarjolla. Vaunu on kuin raketti, joka ampaisee avaruuteen ja syöksyy ja pyörii siellä kuin vimmattu. Vaunu kallistelee ja hurjastelee sellaista vauhtia, että hetkittäin todella pelkäsin laukkuni puolesta. Pimeässä kulkevaa rataa ei näe laisinkaan, joten käännöksiä ja kaarroksia ei pysty ollenkaan ennakoimaan. Pidän yleensä vuoristoradoista, mutta yksi kierros riitti kyllä minulle.

Tasoittelin sykettäni Space Mountainin jälkeen Discoverylandista löytyvissä kaupoissa. Star Tourin luota löytyy pieni puoti, joka on keskittynyt etenkin Star Wars aiheisiin oheistuotteisiin (vaikka kyllä samoja tuotteita löytyi muistakin kaupoista). Päätin tehdä päivän ensimmäisen ostokseni ja ostin kaksi pinssiä. Toisessa oli Oswald pupu ja toisessa Disneylandin Ruususen linna. Ajattelin että ne olisivat mukavat muistot reissustani.

Kassalla oli myös myynnissä pieniä peltisiä karkkirasioita, joista päätin ostaa Minnin ja Mikin. Karkit eivät olleet kummoisia, mutta rasiat itse ovat suloisia ja tiesin että minun olisi pakko ostaa muutkin hahmot, jotta kokoelmani olisi täydellinen.

Seuraavaksi suuntasin toiseen puotiin, mutta sieltä en vielä sortunut ostamaan mitään. Katselin kyllä kovasti pehmoleluja, mutta mikään niistä ei oikein puhutellut. Ainoa jota edes harkitsin oli iso Stitch-pehmo, mutta jostain syystä mikään hyllyssä olleista ei oikein näyttänyt Stitchiltä, joten jätin nekin sitten hyllyyn.




Kellon vilkaisu kertoi että ehtisin vielä hyvin käydä jossakin laitteessa ennen kuin Dreams alkaisi. Yllättäen suuntasin taas Buzzin jonoon. Tällä kertaa jouduin jonkin aikaa matelemaan jonossa, mutta toisaalta mukavampi se oli sisällä seisoskella odottamassa kuin viilenneessä illassa.

Loppupisteeni olivat tällä kertaa jo hieman paremmat, mutta en silti päässyt kolmos tasoa korkeammalle. Kävin taas tallettamassa kuvani PP+kortilleni ja pyörin hetken ulostulon luona olevassa kaupassa, jottei tarvinnut mennä ulos seisoskelmaan.

Kun sitten lopulta astuin kaupasta ulos, sain taas järkyttyä miten sää oli muuttunut. Tällä kertaa ei sentään tullut lunta mutta oli alkanut sataa ja tuuli oli niin voimakas, että oli pakko ottaa Minni-korvat pois päästä. Säästä huolimatta päätin kuitenkin jäädä katsomaan Dreamsin, joka oli yhtä ihana kuin mitä se oli ensimmäiselläkin kerralla ollut. En edes viitsinyt kaivaa kameraa laukustani vaan keskityin vaan nauttimaan esityksetä.

Dreamsin jälkeen olin sen verran märkä ja kylmissäni, että päätin suunnata kohti bussipysäkkejä puiston portilla ja toivoa että mahtuisin ensimmäiseen bussiin. Olin ajatellut käyväni illalla vielä jossakin Disney Villagen tai hotellin baarissa nauttimassa drinkin syntymäpäiväni kunniaksi, mutta ajatus drinkistä hävisi 6-0 ajatukselle hotellihuoneessa odottavasta kylpyammeesta. Kuuma kylpy oli ihan luksus lopetus tälle päivälle ja hotellilla pääsisin verkkoonkin katselemaan PP+ kuviani.

*  Huh perjantain puolelle päästiin! Pahoittelut että raportti tuli tänään näin myöhään ja että se on näin järkyttävän pitkä! En näköjään osaa sensuroida itseäni ja kun illalle tuli yllättävä meno en päässytkään heti töiden jälkeen koneen ääreen. Seuraava osa tulee näillä näkymin sunnuntaina. :) *

2 kommenttia:

  1. Kurkkailin blogin puolelle vähän väliä pitkin iltaa nähdäkseni josko uusi postaus olisi ilmestynyt hehe! Ei haittaa yhtään vaikka myöhäiseksi menikin!

    Ehdit kokea yhden päivän aikana kaikenlaista! Ei paljon parempaa syntymäpäivää voisi toivoa! :D

    Olen huomannut monesta Disney haul -videosta ettei melkein kukaan ole pitänyt niistä pikkurasioiden makeisista! :') Rasiat ovat siltikin ostamisen arvoisia, koska ne voi täyttää uudelleen vaikka kurkkupastilleilla.

    Valaistu Auroran linna iltahämärässä on kyllä satumainen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensiksi kiitos että jaksoit lukea tuon monsterin. :'D Ja toiseksi pahoittelut että postauksen kanssa kesti, tiedän miten inhottavaa on klikkailla päivitys-nappia siinä toivossa että postaus olisi ilmestynyt.

      Tämä oli kyllä ehdottomasti yksi parhaista syntymäpäivistä ikinä! :D Ja hauskasti pääsin kokemaan melkeinpä neljä vuodenaikaa puistossa yhden päivän aikana. En ole oikein vieläkään päässyt yli tuosta lumipyrystä.

      Itse ajattelin haul-videoiden perusteella että karkit olisivat olleet aivan kamalia. Mutta eivät ne nyt mielestäni pahoja olleet, lähinnä sellaisia "no syöhän näitä, mutta en kyllä irtokarkkipussiini ottaisi". Olen kuitenkin ihmetellyt miten harva haul-videon tehnyt on ostanut koko sarjan. Euron kappale hinta ei kuitenkaan ole paha, kun rasioita voi tosiaan käyttää uudelleen ja niitä on vain kuusi erilaista.

      Poista